Alkavaa flunssaa

Käytiin pikkupojan kans viikonloppuretkellä. Perjantaina mummulassa yökylässä, ja lauantaina vauvamiitissä ihanalla idyllisellä mökillä! Miettikääs, seitsemän vauvaa äiteineen samalla mökillä! Liekö mun kurkkukipu tarttunut mummulasta, jossa oltiin vähän puolikuntoisia, vai oonko saanut vetoa mökillä.. Jokatapauksessa viikonloppu oli ihana ja virkistävän erilainen. 

Mulla on myös ihania yhteiskuvia vauvoista, mutta niiden pikkuisten yksityisyyden vuoksi en niitä täällä julkaise :) 

Yritän parannella mun kipeää kurkkua ja välttää alkavaa flunssaa. Otan iisisti tänään, hikilenkki vaihtuu rauhalliseen kävelyretkeen pikkupojan kummitädin kanssa, ja illalla kun suuntaan joogaan jää samainen kummitäti hoitamaan pikkupoikaa. Kiitos hänelle <3

Lämmin tee ainakin tuntuu hetkeksi helpottavan kipua kurkussa. Juon vihreää teetä muutenkin päivittäin, sillä se nopeuttaa aineenvaihduntaa ja rasvanpolttoa. Tänään voisin jopa lisätä teeheni hiukan hunajaa pöpöjen taltuttamiseksi.

Tein muuten hyvän kirppislöydön! Ostin paikalliselta fb-kirpparilta niken hyväkuntoiset mutta kuraiset treenikengät vaivaisella kympillä. Pesin ja puunasin, liotin ja hankasin ja lopuksi heitin kengät nauhoineen pesukoneeseen, ja niistä tuli kuin uudet! Oon laiska googlettamaan, joten en oo ihan varma onko nää oikeasti tarkoitettu lenkkeilyyn vai sisätreeniin, mutta edellinen omistaja oli käyttänyt lenkkareina joten ulkoiluun päätyivät munkin käytössä!

Kerkesin jo sotkea kengät nurtsilla ennenkuin tajusin ottaa kuvia. Mutta aika kivat kymmenen euron kengiksi, vai mitä?

Terkuin, Viivvikatariina

Uusia harrastuksia

Vihdoin tuli tämä viikko, kun kansalaisopiston kurssit pyörähti käyntiin! Mulla on tästä eteenpäin aina jouluun asti 4 ohjattua tuntia viikossa. Jooga, zumba, äiti-vauva tanssi sekä piloxing.

Jooga on hathajoogan alkeiskurssi aloittelijoille. Tunti oli toooosi rauhallinen, ei varsinaista liikuntaa, ainakaan siinä mielessä että hiki ei tullut. Ennemminkin vilu. Maanantai oli siis mun ensimmäinen joogakokeilu koskaan enkä juuri tiennyt, mitä odottaa. Pakko myöntää että petyin hieman. Pitkässä juoksussa jooga kuitenkin (kuulemma) tekee hyvää keholle sekä mielelle. Ja olihan hidas, rauhallinen ja hiljainen tunti äärimmäisen rentouttava. Sain ajatukset pois kotoa ja vauva-arjesta hetkeksi, ja pystyin keskittymään vain itseeni. Lisäksi kanssajoogaajien keski-ikä oli noin 60v, niin eipä ainakaan tuu mitään ulkonäkö- tai suorituspaineita ;D Aijon kuitenkin jatkaa kurssia ja tutustua tuohon suosittuun lajiin perusteellisesti.

Zumba on sitä samaa ihanaa zumbaa. Tykkään siitä niiin paljon! Kansalaisopiston kurssilla on sama ohjaaja kuin paikallisen kuntosalin zumbatunneilla, mutta hinta huomattavasti edullisempi. Sain muuten vanhan luokkakaverin innostumaan myös, joten zumbassa mun ei tarvi kulkea yksin, jes :) ja tällä tunnilla tulee hiki kyllä joogankin edestä!

Vauvatanssista oonkin kertonut jo aiemmin. Nyt ollaan alettu pikkuhiljaa suunnitella ja harjoitella joulunäytöstä. Pikkupoika pääsee esiintymään! 

Tänään illalla on sitten esimmäinen piloxing-tunti. En oo koskaan kyseistä lajia kokeilllut, eikä mulla oikeastaan oo hajuakaan millainen tunti tulee olemaan. Todennäköisesti ja toivottavasti ainakin vauhdikas! Tässä ote tunnin kuvauksesta:

Piloxing on pilateksen, nyrkkeilyn ja tanssin yhdistelmätunti. Intervallitunti, jossa nyrkkeilyosuudet nostattavat sykettä ja lisäävät nopeutta, sekä pilatesosuudet vahvistavat ryhtilihaksia tehokkaasti. Piloxing kehittää erityisesti tasapainoa ja kehonhallintaa. Piloxing-tunnin aikana hiki virtaa ja rasva palaa – tunti kuluttaa 400-800kcal.

Oon innoissani uusista treeneistä ja motivaatio on taas löytynyt! Voi tätä liikunnan riemua.

Terkuin, Viivvikatariina

Päivitystä

Heippa! Täs on ollu pari vaikeampaa päivää pikkupojan kanssa, niin herkkulakko on vähän kärsinyt.. Huoh. Jotenkin motivaatio ihan kadoksissa. Tarvisin jonkun tsemppaajan joka laittais muhun vauhtia ja kieltäis menemästä herkkukaapille. Eikä paljon auta, että mies sanoo vaan "jos on ollu raskas päivä niin kyllä sä vähä karkkia voit syödä".. Oon siis todellinen lohtusyöjä. Heti kun on vähän vaikeempi, huonompi, raskaampi tai väsyneempi päivä niin mun tekee mieli lohduttautua mättämällä kaikki maailman paskaruoka suuhuni. Pitäis päästä tavasta eroon lopullisesti.

Oon mä sentään hyvääkin ruokaa syöny. Salaatteja, rahkavälipaloja, runsaasti kasviksia, puuroa. Eilen kokeilin jotain uutta: tomaattia, avokadoa ja hippusen suolaa päälle. Ajattelin et olis hyvä kombo, mutta en tykännyt sitten yhtään! En tiedä mikä siinä tökki, mutta ihan vilunväreet meni ympäri kehon joka lusikallisella. Pettymys.

Viime viikko meni lenkkeillessä ja keskiviikkona käytiin taas vauvatanssissa. Siellä on jokakerta yhtä mukava käydä, ja ainakin tähän asti kaikki on mennyt hyvin pikkupojan suhteen. Ei siis itkuja tai pulautuksia tunnin aikana. Torstaina lenkkeiltiin uusia reittejä pitkin, ja vähän eksyttiinkin. Eksymisen ansiosta lenkki sai ennätyspituuden: 9,15km! On muuten tosi virkistävää välillä vaihtaa lenkkireittiä, poiketa siitä jokapäiväisestä tutusta ja vähän tylsästä ;) 

 

Kuvatodisteita siitä, että jotain on tälläkin viikolla tehty..

Terkuin, Viivvikatariina

Kohtuus kaikessa

Kohtuus kaikessa, ei toimi mun kohdalla. Ainakaan kun on kyse ruuasta. Mä oon enemmänkin kaikki tai ei mitään -tyyppi. Viikonloppuna meni kaikki. Vaikka viime viikolla päätin herkkupäiväksi sunnuntain, eihän se tietenkään niin toiminut. Perjantaina leivoin mustikkapiirakan kaurapohjalla kun oltiin pikkupojan kanssa mummilassa yökylässä. Lauantaina leivoin kotona samanlaisen mustikkapiirakan. Sunnuntaina anoppi leipoi mustikkapiirakkaa. Siinä sivussa sitten jo lauantaina leffaa katsellessa mätin suuhuni kauheat kasat karkkia ja suklaata. Arvatkaa vaan kenellä on ruokamorkkis ja mustikkapiirakka-överit.

Kauraisen mustikkapiirakan ohje täältä.

Koska ilmiselvästi herkkupäivä ja lupa herkutella ei toimi mulla, päätin aloittaa taas herkkulakon. Totaalikieltäytymisen. Aijon olla kokonaan ilman herkkuja ainakin syyskuun ajan. Kun kieltäydyn hyvästä kokonaan, mun on helpompi pysyä päätöksessäni. Toi herkkupäivä ei vaan toimi, sillä sitten ajattelen että jokatapauksessa syön huomenna herkkuja, niin voinhan jo tänään napata muutaman karkin. Eikä se ikinä jää siihen muutamaan. Oikeasti oon ehkä enemmänkin koukussa siihen naposteluun, siis siihen tapaan enkä oikeasti niihin herkkuihin. Sama juttu oli kun vuosi sitten lopetin tupakoinnin; tavasta luopuminen oli vaikeampaa kuin itse aineesta luopuminen. Silloin taisin korvata tupakan tikkareilla, ja juurikin muulla napostelulla. Milläs korvaisin nyt napostelun?

Kuukausikin vaihtui. Mulle uuden kuukauden alkaminen on aina hyvä ajankohta tehdä uusia päätöksiä. Uusi kuukausi on aina uusi alku. Silloin voi aloittaa alusta. Käyn aina maanantai-aamuisin puntarilla. Eilen paino oli noussut melkein kilon. Siitä motivoituneena päätin, että syyskuussa alan tehdä töitä tosissani. En malta odottaa ensi viikkoon, silloin mulla alkaa ohjatut tunnit 4x/viikko! Ihanaa, tervetuloa syyskuu!

Terkuin, Viivvikatariina

Posti tuli!

Tilasin viimeviikolla stadiumilta vaatteita. Lastenvaatteita oikeastaan :D stadiumillahan on noita pakettitarjouksia, nyt oli niin kivoja adidaksen vaatteita että pakkohan tarjous oli hyödyntää. Kaikki vaatteet on kokoa 164, hauskaa. Vaatteet tuli postissa tänään ja mun materialismionnellisuus nousi taas muutamalla pykälällä. 

Mulla oli jääkaapissa kaks kypsää avokadoa. Tein toisesta herkullisen lusikoitavan mansikka-avokado smoothien, mutta toinen on vielä jäljellä. Saisko sitä käytettyä jotenkin muuten kuin tahnana leivän päällä? Ideoita otetaan vastaan! 

Päivällistä söin niin paljon, ettei tarvis varmaan viikkoon syödä. Taannoin ostamaani mustapapuspagettia, keitettyjä juureksia, broileria ja raejuustoa. Kuulin huhua että värikäs ruoka on terveellistä ;)

Terkuin, viivvikatariina

Itsetehty kotzone ja äiti-vauva tanssi

Päivä on sujunut tänään tavalliseen tapaan, paitsi vaunulenkin lisäksi käytiin taas äiti-vauva tanssissa ja päivälliseksi syötiin tosi hyvää itsetehtyä kotzonea.

Käytiin aamulla lenkillä meidän lähistöllä olevalla pururadalla, kuten käydään joka päivä. Tänään lenkki oli kuitenkin hiukan erilainen, sillä pururadalle oli ajettu jotain pehmoista uutta hiekkaa/turvetta. Jokainen äiti-ihminen varmasti tietää, miten hankala on työntää vaunuja pehmoisessa hiekassa.. Uusi tienpinta toi siis oman haasteensa lenkkiin. Muuten toi pururata on ihan huippujuttu, ja harmittaa että talven tullessa ei päästä enään siitä nauttimaan, sillä talvella sinne tehdään ladut ja silloin lenkkeily purskalla on kiellettyä. Ja pikkupojan kanssa hiihtäminenkään ei ehkä tule kysymykseen ;)

Meidän kotipaikkakunnalle on nyt syksyllä avattu upouusi tanssikoulu. Me käytiin tänään kolmannen kerran äiti-vauva tanssissa, ja lukukausimaksu on maksettu, joten jouluun asti käydään. Musta on aivan ihanaa, että täällä pienelläkin paikkakunnalla on mahdollista harrastaa vauvan kanssa. Tunti on äidille kevyt, opetellaan ja käydään läpi helppoja ja yksinkertaisia eri tanssilajien perusaskeleita; vauva sylissä. Tunti kehittää äidin yleiskuntoa ja erityisesti lantiopohjan lihaksia, mikä on tosi tärkeää synnytyksen jälkeen. Ei siis mitään hikijumppaa, mutta liikuntaa kuitenkin ja mukavaa yhdessäoloa oman vauvan ja muiden äitien kanssa. Vauva nauttii mukana heilumisesta, musiikista, rytmistä ja toisten vauvojen ihmettelystä. Äiti nauttii ihmisten ilmoilla käymisestä, muiden samanhenkisten äitien seurasta ja tunnin rennosta meiningistä. Tunti myös kehittää vauvan motoriikkaa ja kehittyvää rytmitajua. En voi kuin suositella kaikille! 

Tänään meidän ohjaaja mainitsi puolella sanalla mahdollisesta tanssikoulun joulunäytöksestä. Jospa pikkupoika pääsis jouluna oikein esiintymään ;) 

Jääkaapista löytyi kanasuikaleita, jotka piti käyttää tänään pois. En halunnut tehdä ainaista riisiä ja kanakastiketta, joten mies ehdotti pitsaa. Jalostin ajatusta vähän ja niin saatiin päivällispöytään itsetehdyt kotzonet rukiisella pohjalla. Nam. 

Pohja (tästä riittää kahteen ISOON kotzoneen)

3dl kädenlämpöistä vettä

25g tuorehiivaa

2rkl öljyä

Suolaa

Täysjyvävehnä- & ruisjauhoja

Murenna ja liuota hiiva lämpöiseen veteen. Lisää öljy ja suola. Lisää jauhoja sekoitellen n. 1dl kerrallaan. Kun taikina muuttuu paksummaksi, jatka vaivaamista käsin. Taikina syö jauhoja 6-8dl. 

Jaa taikina kahteen osaan. Kauli toinen osa taikinasta uunipellille pyöreäksi pitsapohjaksi ja voitele tomaattipyreellä. Itse lisäsin myös vähän ketsuppia ja viikonlopulta jäänyttä tulista tacosalsaa. Täytteet toiselle puolelle ja paistetaan 200 asteessa 5-10min. Lisää jäävuorisalaatti valmiin pitsan täytteiden päälle ja taita. Kotzone on valmis nautittavaksi! 

Terkuin, viivvikatariina

Elämäni ensimmäinen kahvakuulatunti

Huh, mitä rääkkiä! Ihanaa rääkkiä. Olin kotona tekemässä perheelle jauhelihakeittoa, kun sain yllättäen kaverilta viestin, jossa mua pyydettiin kaveriksi kahvakuulatunnille parin tunnin päästä. Ei muuta kuin keitto porisemaan, kamat kassiin ja menoksi! Ihanaa spontaaniutta, mikä on enään niin harvoin mahdollista. Onneksi mies oli jo tullut kotiin, ja jäi mielellään kahdestaan pikkupojan kanssa.

Niinkuin otsikkokin kertoo, en ole koskaan ikinä aiemmin tutustunut kahvakuulaan, eikä mulla ollut aavistustakaan kuinka tehokasta se oikeasti onkaan. Toki mä oon ihan rapakunnossa, mutta oli ihana tunne kun reisilihakset tärisi rasituksesta ja hikinoro valui selkää pitkin! Valitsin kevyimmän kuulan (4kg) ja onneksi valitsin, sillä en silti selvinnyt tunnista ilman muutamaa omaa huilitaukoa. Jos olisin ottanut isomman kuulan, olisin luultavasti joutunut huilaamaan enemmän kuin treenaamaan. Kyllä muutaman kerran sais käydä tuolla tunnilla ennenkuin pystyisin tehdä kaikki sarjat huilaamatta. Harmi että mulla on tiistai-illoille jo menoa syyskuusta eteenpäin, joten ainakaan vielä en kahvakuulasta saa itselleni vakkari harrastusta. Tunnin alkaminen viivästyi vähän teknisten ongelmien takia, joten lopussa sitten nipistettiin venyttelystä.. Kotiintullessa vauva oli kiukkuinen ja nälkäinen, joten loppuilta meni sohvalla imettäessä ja kunnon venyttely sitten vaan jäi. Kiroan sitä varmasti huomenna. Pelkään pääsenkö aamulla edes sängystä ylös, ja huomenna pitäisi vielä pystyä tanssimaan pikkupojan kanssa äiti-vauva tunnilla. Kauhistuttaa jo valmiiksi! Mutta tietääpä tehneensä kun tuntuu jossain ;)

Lisäksi oltiin aamupäivällä vaunulenkillä. Vaikka pelkäsin sadetta, vältyttiin kuitenkin kastumiselta ja lenkkeiltiin melkein 7 kilometriä. Meidän lenkkeilyreitin varrella on hieno urheilupuisto, jossa tapaan käydä tekemässä pystypunneruksia ja harjoittelemassa leuanvetoja lenkin lomassa. Me lenkkeillään siis päivittäin 5-7km, noin tunnin verran, sillä pikkupoika nukkuu parhaiten päiväunet liikkuvissa vaunuissa. Haastaa äidin liikkumaan ;)

Tää postaus on kirjotettu puhelimella, toivottavasti saa edes jotain selkoa. Nyt unten maille niin huomenna jaksaa taas jumpata!

Terkuin, viivvikatariina

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen

Pieni poika täyttää tänään 4kk, eli synnytyksestä on nyt kulunut tasan neljä kuukautta.

Pari kuukautta sitten mulle kommentoitiin "herranjumala ku sä oot palautunu nopeesti!". En tiedä johtuuko se mun nuoresta iästä, geeneistä, säännöllisestä ihon rasvaamisesta, imetyksestä, vai ihan vaan tuurista, mutta mun keho tosiaan on palautunut nopeasti. Ja siitä saan kyllä olla onnellinen.

Raskaus ja synnytys ei ole vartalolle (eikä mielelle) mikään helppo juttu. Raskaudessa tavallaan käydän läpi erilaisia vaiheita. Kuitenkin vatsa kasvaa yhdeksän kuukauden ajan, ja nainen kasvattaa sisällään uutta ihmistä. Se on ihan valtava juttu ja valtava haaste kropalle! Koko yhdeksän kuukauden ajan koetaan erilaisia toistaan vittumaisempia oireita ja vaivoja. On pahoinvointia, turvotusta, närästystä, särkyä, ummetusta, peräpukamia, mielialavaihteluita, pissahätää, mielitekoja, painonnousua, sekä pitkä liuta muita vaivoja. Näin jälkeenpäin välillä tuntuu uskomattomalta, että juuri minä olen pystynyt kaikkeen tuohon, ja mun vatsa on ollut niin suuri, ettei kenkiä saanut itse jalkaan!

Ylläolevat kuvat on otettu raskausviikolla 32+5. Näistä kuvista vauva ja vatsa kasvoivat vielä kahdeksan viikkoa!
Raskauden edetessä vatsalihakset siirtyvät pois paikaltaan tehden tilaa kasvavalle masulle ja iho venyy joutuen äärimmäiselle koetukselle. Monet varmasti jännittävät raskausarpia. Niin jännitin minäkin. Rasvasin ihoani kauttaaltaan orjallisen säännöllisesti aamuin-illoin Bio Oililla. En osaa sanoa oliko öljyämisellä oikeasti vaikutusta, mutta luulen sen vaikuttaneen edes hitusen, sillä lopulta kuitenkin vältyin raskausarvilta (muutamaa lähes olematonta jälkeä jenkkakahvoissa lukuunottamatta). Uskon myös että raskauden aikainen ihon öljyäminen nopeutti myös ihon palautumista raskauden jälkeen, sillä ihoni on palautunut nopeasti takaisin omiin uomiinsa. Ei siis löysää roikkuvaa nahkapussia! Kiitos luojalle siitä. Jos vielä joskus olen raskaana, aijon ehdottomasti myös silloin pitää hyvän huolen ihon kosteutuksesta!

synnytyspäivänä - n. 2 viikkoa synnytyksestä - 3 kuukautta synnytyksestä

Ylläoleva kuvakollaasi on mun instagramista. Viimeinen kuva on otettu kolme kuukautta synnytyksen jälkeen, ja nyt kuukausi myöhemmin ollaan aika samoissa mitoissa. Aikamoinen muutos muutamassa kuukaudessa!
Synnytyksen jälkeen oon jatkanut vatsan rasvaamista, vaihdoin vain rasvan. Käytän nykyään tätä kiinteyttävää ja rasvan polttoa edistävää geeliä aamuin illoin. Varsinaisia kiinteyttäviä vaikutuksia en ole huomannut, mutta jos ei muuta niin ainakin iho kosteutuu. Tilasin voidetta ystäväni suosittelemana.

Action Bums & Tums -Shaping Gel

Palautumista edistää tietysti myös liikunta ja ruokavalion muutokset, joista teen myöhemmin oman postauksensa.

Terkuin, Viivvikatariina

Viikonloppu

Viikonloppu on meidän viikon kohokohta, eikä varmasti olla ainoita. Kotiäitiys on välillä tylsää ja pitkäveteistä, varsinkin kun mies tekee pitkiä työpäiviä. Joka päivä odotetaan pikkupojan kanssa iltaa, että isi tulee kotiin. Keskiviikkona aletaan jo laskea päiviä viikonloppuun, jolloin saadaan koko perhe olla yhdessä ja keksiä kivaa yhteistä tekemistä.

Meidän viikonloppuun on aina kuulunut syöminen, herkuttelu ja ehkä jonkun kivan elokuvan katsominen. Nyt kun syömisiin on yrittänyt kiinnittää huomiota, viikonloput tuottavat välillä haasteita. Sitä haluaa tehdä hyvää ruokaa yhdessä, jotain parempaa ja herkullisempaa kuin tavallinen arkiruoka. Samalla kuitenkin haluaisi syödä kevyesti ja terveellisesti..

Tänä viikonloppuna syötiin tortilloja!
Yritän aina valita pikkuisen terveellisemmän vaihtoehdon: täysjyvävehnätortillat,
vähärasvainen jauheliha sekä itsetehty guacamole. 

Lisäksi viikonloppuisin on karkkipäivä. Olin taannoin herkkulakossa kokonaiset 10 viikkoa, mikä on munlaiselle sokeriaddiktille huikea saavutus! Pari viikkoa sitten kuitenkin sorruin herkutteluun, ja päätin että tästä eteenpäin viikonloppuisin saa herkutella. Tossa on vaan yksi heikko kohta: viikonloppuisin. Nyt herkuttelu on mennyt siihen, että lauantaina kauppareissulla ostetaan namupussi ja kotona ehkä leivotaan joku makea kakku tai piirakka, sitten yli jääneitä napostellaan vielä sunnuntainakin. Kuten eilen, kun leivoin pikkupojan isovanhemmille blogeissa paljonpuhutun kinderpiirakan.

Kahvivieraista huolimatta piirakkaa jäi puoli pellillistä, joka nyt kummittelee ja huutaa mun nimeä jääkaapissa. Kiva. Ainon blogissa törmäsin hyvään vinkkiin: pidä karkkipäivä vasta sunnuntaina. Superhyvä vinkki, jota meinaan ehdottomasti noudattaa heti ensi viikosta alkaen! Kun sunnuntaita seuraava maanantai ei ole enään viikonloppua, vaan arki alkaa, ei enään edes tee mieli herkutella eikä varsinkaan ole "hyvää tekosyytä" mättää roskaa naamaansa. Tänään ehkä vielä oon armollinen itselleni, sillä eihän hyvää piirakkaa voi roskiinkaan heittää, eikä kaikki mahdu pakkaseen ;)

On myös olemassa niitä hyviäkin naposteltavia.
Leffasnacksina klassisia dippivihanneksia.

Ps ihana kiireetön sunnuntai-aamu alkoi tavanomaisella kaurapuurolla mehukeiton ja jäisten mustikoiden kera, nam!

Terkuin, Viivvikatariina

Ensimmäinen blogiteksti

Äitiyslomalla on aikaa kaikenlaisille hullutuksille ja uusille ideoille, kuten blogille. Oon todella amatööri tässä hommassa joten menee taatusti aikaa ennenkuin opin edes käyttämään bloggeria kunnolla.

Tässä ensimmäisessä tekstissä voisin vähän kertoa, kuka, mitä ja miksi.

Oon siis pienen pojan tuore 19 vuotias äiti (04/14), joka on raskauden aikana ja sen jälkeen löytänyt uudenlaisia ajatuksia ja katselukantaa elämään. Synnytyksestä on kulunut nyt 4 kuukautta, josta noin 3 kuukautta on käytetty vauvanhoidon lisäksi oman kropan ja kunnon elvyttämiseen ja uudelleenlöytämiseen. Tämä blogi tulee siis kertomaan kropasta, liikunnasta, painonhallinnasta, palautumisesta ja ruokavaliosta raskauden ja synnytyksen jälkeen. Siinä ohessa kirjoittelen varmasti myös vauva-arjesta, perhe-elämästä ja vaihtelevasti kaikesta muustakin näitä aiheita sivuten. 

Kaikki alkoi vuosi sitten elokuussa, kun raskaustestiin ilmestyi vihdoin kauan toivotut kaksi viivaa!

Siitä hetkestä alkoi terveellisempi elämä. Lopetin tupakanpolton ja viinan kanssa läträämisen (opiskelu ja työt pitivät kiireisenä, joten paljoa en juhlinut kyllä muutenkaan..) sekä aloitin kevyen satunnaisen liikunnan. Kun vauvamasu alkoi kasvaa, tuli "huoli" ja kiinnostus omaa vartaloa ja hyvinvointia kohtaan. Tuleeko iho täyteen arpia, jääkö vatsaan roikkuva nahkapussi, keräänkö liikaa painoa ja pystynkö koskaan tiputtamaan sitä? Pilaako raskaus kropan? 

Terkuin, Viivvikatariina